perjantai 11. tammikuuta 2013

Sivu 11: Focking roysh?


Roysh. Mitä se tarkoittaa? Luin hyvän matkaa Ross O´Carrol-Kellyn bestselleriä The curious incident of the dog int the nightdress ennen kuin tajusin mitä tuo sana tarkoittaa. Jos murretta on vaikea lukea suomeksikin, on se englanniksi lähes käsittämätöntä. Vaikka kirja muuten oli kyllä suht. tajuttavissa.

Jos en nyt vihaa, niin ainakin kartan, murrekirjallisuutta. Vanhana onneksi oppii myös kaikkea uutta, joten annan myönnytyksen: Taina Latvalan Välimatkassa murretta oli sopivasti ja sopivalla tavalla. Se ei ärsyttänyt. Latvalakin on muuten ammatiltaan toimittaja. Kirjailija-toimittajia Suomenmaassa tuntuu riittävän.

Ennen kuin aloitin tämän 365-projektin, eräs kollega, kirjojaan jo julkaissut, neuvoi, että romaanin kirjoittamiseen kannattaa varata pidempiä yhtenäisiä jaksoja. Hän esimerkiksi sulkeutuu viikoiksi jonnekin piilopirttiin, ja vain kirjoittaa. Toimittajan työt hän tekee ennalta alta pois. Näin hän neuvoi siksi, sillä lyhyemmissä jaksoissa ei ehdi päästä siihen kirjoittamismoodiin, luovaan tilaan.

No, koska en tottele kollegan selvästikin hyvää neuvoa, olen ongelmissa. Mietin romaaniani kaiken aikaa. Mietin sitä jopa iltalukemiseni aikana, joka tällä hetkellä on Miika Nousiaisen Maaninkavaara (siinä on edellisessä postauksessa mainostamaani näkökulmien vaihteluita, eli kerrataan samat asiat eri henkilöiden näkövinkkelistä).

Miten katkaista flow?  Kun on pakko tehdä välillä oikeitakin töitä? Lasittuneesta katseestani on jo huomauteltu.

Sivulta 11:

****
All work and no play makes Timo a dull boy vai miten se Hohto-elokuvan karmiva lause meni. Ajattelin hetken, että Timosta oli hyvää vauhtia tulossa hullu Jack Nicholson. Mansikkarivit näyttivät myös hieman elokuvan labyrintilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti