tiistai 15. tammikuuta 2013

Sivu 15: Sehän on Kristian Meurman!



On se! Kristian Meurman. Helsingin rautatieasemalla.

Istun taaskin tavararöykkiön keskellä. Tajuan kaman määrän lisääntyvän ja ahdistavan kyllä joka päivä, mutta kun luin sunnuntain Hesarista juttua Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentista, totuus näyttäytyi taas entistä inhorealistisempana. Luukkainen teki itsestään elokuvan, samalla kun kokeili elää ilman mitään tavaroita, mahdollisimman niukasti. Jos asia ei ole tuttu, katsokaa tuo postauksen toiseksi alimmaisena oleva Youtube-video.



Onhan näitä vastaavanlaisia dokkareita tehty, muistanette John Websterin Vuosi ilman öljyä -dokkarin esimerkiksi. Ihan ihailtavaa, miten dokkarintekijät panevat itsensä peliin ja samalla tuovat esille elämiemme epäkohtia. Tekisikö joku vastaavaa ilman mahdollisuutta tuotteistaa asia dokkariksi tai valokuvanäyttelyksi tai edes lehtijutuksi? Perusjampalle taitaisi olla henkilökohtainen uhraus jo se, jos kokeilisi elää kuukauden ilman Facebookia.

Oma tavarapaljouteni on vaatinut useiden banaanilaatikoiden hamstraamista markettien hedelmäosastoilta ja jokusen Ikea-laatikonkin ostoa. Olen muuttanut useita kertoja, ja muutamaa pahvilaatikkoa raahaan asunnosta ja vuodesta toiseen, niitä kertaakaan avaamatta. Mitähän niissä edes on? Vaatteita minulla ainakin on niin paljon, että voisin hyvin elää loppuelämäni ilman yhtäkään vaateostosta. Yritänkin kyllä nykyään näin.

Sivulta 15:
****
- Jotkut ne jää liiterin taa tahkoa pyörittämään, nainen sanoi.
Muistin, että jätin tahkon suojuksen maahan makaamaan. Satoikin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti