lauantai 19. tammikuuta 2013

Sivu 19: Ja näin kategorisoimme tyhjän ihmisen


Edellisen postauksen tylsimykset saavat joskus seurakseen tyhjät smalltalkkaajat, joiden seura voi olla ihan viihdyttävää, kunhan muistaa olla ihastumatta heihin. Hekään eivät ihastu sinuun. (Tai eivät ainakaan Mari Johannaan.)

Tarkoitan siis sitä keskustelijaa, joka tuijottaa naamaasi melko läheltä, lasittunein silmin, ja nyökyttelee koko ajan kiinnostusta ilmehtien. Usein vielä sanoo kiivaaseen tahtiin joo, joo, niin, niin, joo, kiva siihen oman selostuksesi päälle. Sinä-passiivi jäikin näköjään nyt päälle ihan tätä tyhjää smalltalkkaajaa ajatellessani.
Ei nimittäin ole kiva, kun seuraavan kerran tavatessanne smalltalkkaaja kysyy samat asiat uudelleen ja saattaa virkata ihmeissään että "ai sulla on siis lapsi, ihanaa", vaikka juuri viimeksi puhuimme siitä lapsesta varmaan vartin.

Täten tuli siis todettua ETTEI MULLE TAAS MIKÄÄN KELPAA. Ei vierestä puhujua, muttei intensiivistä näytteleväkään. Onneksi hirveän harva tarjoutuu juttusilleni. Itsehän olen toki keskustelijana ainakin keskiverron oprahin luokkaa, saan ihmiset avautumaan jne.

Vaan miten saisin romaanikäsikirjoitukseeni jouhevaa dialogia? Vai oliko se juohevaa?

Sivulta 19:

****
- Ota nyt saatana niitä kuvia. Ota! Virkajärvi karjui.
Otin yli kolme sataa. Kameran kautta näkymää oli jotenkin helpompi katsella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti