keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Sivu 2

Katsoin viime viikolla kirjailija Reijo Mäestä kertovan dokumentin. Miten otollinen vertailukohde/esimerkki hän on tällaiselle valitukselle:  Hyvähän se hänen on! Ei tarvitse kuin istua ja kirjoittaa ja välillä keittää itselleen kahvit ja tarjoilla kissalleen katkarapuja! Toista se on minun, kun on tehtävä tässä sivussa työt ja hoitaa kaikki maailman asiat. Mäki vain istuu ja käy välillä Apteekissa kaljalla. Jos itse otan punaviinilasillisenkin, kirjoittaminen on kuin kouluainetta ysiluokalla väsäisi.

Miten on mahdollista, että niin moni toimittaja on julkaissut romaanin? Jotkut ovat jopa freelancetoimittajia, kuten minä. Miten he jaksavat kirjoittaa, kun tekevät sitä jo työkseen? Tosin, tätä kirjoittaessani oivallan nyt, että toimittajuus ei olekaan esteellisyyteni ydin. Nämä muut reunaehdot ovat. Elän hyvin työlästä elämää maaseudulla, eläinkatrasta ja pystyyn lahoavaa taloa hoitaen. Ja kahdeksaa muuta (pystyynlahoavaa) rakennusta. Kun normaalit ihmiset sadesäällä pysyvät sisätiloissa, minä ryntäilen rakennuksesta toiseen asetellen ämpäreitä vuotokohtien alle ja liehuvia pressunpalasia vuotokohtien päälle. Vietän suuren osan elämästäni juosten pihapiiriäni paniikinsekaisesti edestakaisin. Rentoudun poudalla (ja saatan vähän kirjoittaa), mutta sitten sataa taas. Ja miksei rakennuksia korjata? No... ehkä siihenkin tarvitsisin tällaisen 365-toimintasuunnitelman. Korjaa yksi rakennus päivässä? Yksi katto? Yksi reikä?

Maatalojen isännät ja emännät eivät kirjoita kirjoja. Eivät he jouda. Jos Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi (basisti?) Simo Ralli kirjoittikin, kyseessä oli lopulta huijauskirja. Mikä on ärsyttävämpää kuin julkaistu kirja, joka paljastuukin kokoelmaksi kyseisen kirjoittajan jo julkaistuja kolumneja ja nettikirjoituksia? Se on huijausta! Lapsena toivoin synttärilahjaksi kovasti Misty vastaa -nimistä kirjaa. Siinä Hevoshullu-lehden nimikkohevonen, Ulla-Maija Aaltosen Misty, vastasi heppahullujen kysymyksiin suuren kokemuksensa ja varhaiskasvatustaitojensa tukemana. Kun sain kirjan, se olikin vain kokoelma Hevoshullussa jo julkaistuja kysymys-vastaus -pareja. Mikä antikliimaksi.

PS. Rallin kirjaa en kuitenkaan todellakaan odottanut. Se tuli pukinpussista pyytämättä ja yllätyksenä. Kesken jäi, sillä kyseisen muusikko-viljelijän kepulais-mtklaiset sutkautukset eivät viihdytä muita kuin kepulaisia ja mktlaisia.

***
Lähtiessään Erkka oli peruuttanut puoliksi tahallaan hipin liiterinpielessä seisoneen puutarhatontun kumoon. Tontun päässä oli orjantappurakruunua muistuttava lapsen risutekele. Erkalle oli tullut epämääräinen tunne, kuin olisi ajanut Jeesuksen päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti