torstai 24. tammikuuta 2013

Sivu 24: Kiima, vähemmistöt ja kuinka puhua niistä



Kuva: The Far Side
(Kuva ei liity mihinkään. Hauskuuttaa vain.)

Kirjoitin joku postaus takaperin, miten tärkeää romaanin kirjoittajalle on tutustua kunnolla aihepiiriinsä, jotta osaisi käyttää oikeanlaisia termejä siitä. Uskottavuus ropisee, vaikka fiktion äärellä ollaankin, jos päähenkilö-lentokapteeni puhuu koneen ratista ja polkimista (en tosin tiedä vaikka niitä kutsuttaisiinkin juuri niiksi).

Opin eilen uuden sanan. Kun ketulla on kiima, jonkun mielestä se onkin killa. Killa. Koirilla taas on juoksut. Ja hevosella se kiima. Tämähän ei varmaankaan liity millään tavalla kirjani aihepiiriin, mutta näin tuli opittua.

Kannattaa olla vapaa toimittaja, pääsee mestoihin/miljöisiin/olosuhteisiin, joihin muuten ei tulisi mentyä.

Takavuosina kirjekaverini kysyi kirjeessä: Pidätkö romaneista? Oletin tottakai hänen kirjoittaneen esiteinien tyyliin sanan väärin ja tarkoittaneen romaania. Aika useinhan näkee että noin 10-vuotiaat kirjoittavat myös piano-sanan muotoon pieno. Eli tällaisen erheen luulin tapahtuneen. Vastasin kirjeeseen ja luettelin pitämiäni kirjoista: Kaikki Brita ja Hopea -kirjat, Uljas Musta jne. Kirjekaveri vastasi, mitenkään huomauttamatta vastauksestani, että Minä pidän Mertsistä, Allanista, Saritasta... Ne on mun naapureita.

Sivulta 24:
****
Dokumentissa XX:stä annettiin idioottimainen kuva. Kuvaus ja leikkaus ja äänitys oli toteutettu Turkan Seitsemän Veljeksen henkeen, ja XXX lähinnä mölisi ja kuolasi joka kuvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti