lauantai 5. tammikuuta 2013

Sivu 5




Ihminen on armoton. Lukija on armoton. Viime kirjastokäynnillä tarkkailin omaa käyttäytymistäni (hulluuden ensioireita kenties) ja huomasin tämän: päätän todella tylynnopeasti, lainaanko jonkun kirjan vai en. Jos kirjan kansiliepeen tekstin ensimmäinen lause ei miellytä, panen kirjan takaisin hyllyyn.  Kukahan ne kansitekstit kirjoittaa? Jos on oikein ruma kansi, en edes ota kirjaa käteeni. Toki, jos kirja on Juha Itkosen, Annaleena Härkösen, Miika Nousiaisen tai David Sedariksen, esimerkiksi, kannella ja lievetekstillä ei ole mitään väliä, otan kirjan ilman muuta. Tuntemattomille olen tyly ja tympeä ja liikkeissäni äkkinäinen.
Ensivaikutelma on tärkein. Kirjoja tulee niin hirveä määrä kaiken aikaa, että piruko niistä kaikista perillä pysyy? Valinta tehdään summanmutikassa. Tai ainakin minä teen. Hauskan kannen ansiosta luin hiljan kirjan nimeltä Saamelandia, ja se kannatti. Been tarinaa puolestaan karsastin kannen takia, mutta kun kaverin suosituksesta kirjaan tartuin, se olikin erittäin hyvä.

Muuten. Kirjoitin aikaisemmin, että kirjat, jotka ovat vain kokoelma jo aiemmin julkaistuja kolumneja, ovat huijausta. Muutan tätä niin, että kirjat, jotka ovat kokoelma aiemmin julkaistuja kolumneja eivätkä ne ole Annaleena Härkösen kirjoittamia, ovat huijausta. (Yöpöydälläni nyt: Palele porvari.)

Viides sivu mestariteoksestani on valmis. Tässä pala.

****
Simon ei pidä siitä, että latailen tietokoneeni akkua, joten vältän koneen käyttöä ja lataan sen mahdollisuuksien mukaan ABC:llä, missä joskus käyn istumassa surffailemassa ja avaamassa kännykkäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti