keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Sivut 22 - 23: Ärsyttävimmät muoti-ilmaisut ja "Mikset kirjoittaisi 20 liuskaa päivässä?"



Kuva: www.wowbooks.fi

Mikä siinä muka kestää? kaverini kysyi minulta, kun tajusi minun kirjoittaneen romaanikäsikirjoitusta (useampaakin) pöytälaatikkoon useita vuosia. Hän vinkkasi minulle artikkelista viimekesäisestä Meidän Perhe -lehdestä. Siinä kerrottiin kirjailija Jarno Ahosesta (myös Benny Markka -nimellä kirjoittava), joka kirjoittaa noin kirjan kuukaudessa. Ja julkaisee ne oman Wowbooks-kustantamonsa kautta.  Häntä tituleerataan Suomen tuotteliaimmaksi nykykirjailijaksi. Hän myös monistuu: Ahosen 9-vuotias lapsensakin on jo esikoiskirjailija.

En nyt mene heti teilaamaan, etteikö tuo voisi onnistuakin. Kirjan kirjoittaminen kuukaudessa, parissa. Saakohan näitä Ahosen kirjoja kirjastosta? Tekisi nyt mieli lukea, tuleeko nopeasti myös hyvää. Oheinen kuva on kansi kirjasta, jonka lajityypiksi mainitaan toiminta/erotiikka. (Wowbooksin sivuilta kirjaa saa ostaa elektronisena, jos nyt kiinnostuit järjettömästi.)

Itte jatkan valitsemallani hitaalla tiellä. Liuska päivässä ei ole mitään!

Samainen kaverini totesi, kun selvästi torppasin hänen ideansa nopeammin kirjoittamisesta, että epic fail. Mitä se muka tarkoittaa? Miksi yhä useampi omasta mielestään teräväkielinen toteaa lakonisesti "eeppistä" melkein mihin tahansa tilanteeseen? Kirjallisuuden luennoilta opin sen tarkoittavan 'kertovaa', 'vaikuttavaa'.  Urbaani sanakirja kertoo, että sanan merkitys on laajempi kuin todella hauska ja se tarkoittaa myös samaa kuin überhyvä, mahtava, erinomainen, tosi jeba, ... Eli sitä voinee ilmeisesti käyttää merkityksessä 'tosi kova juttu´kun tarkoittaakin että ´perin surkeata´. Eilen kauppareissulla kuulin, kun random ES-Jonnekin totesi Hedelmäpelin ehdottomuuden edessä että eeppistä.

Itse kaipaan sellaisia vanhoja kunnon hokemia ja ilmaisuja kuin Onks Viljoo näkyny? Aa-puu-va! Ja Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Sivuilta 22 - 23:
***
Uudet korvakorut kiilsivät ihanasti. Leijonalla Erkan vaimo halusi kiittää vuosina 1939 - 1945 isänmaata puolustaneita. Omaksi kiitoksekseen hän pesi nyt noita palvelleita pyllyjä. Tosin yhtään niin vanhaa ei tainnut osastolla enää olla.
Kuin kosmisena sattumana autoradiossa alkoi Arttu Wiskari laulaa veteraanista. Rouva Hallilan kurkkuun nousi pala.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti