sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sivu 53: Innovaatio: soundtrack kirjalle?


Onkohan tämä jo keksitty (kuten melkein kaikki maailmassa on)? Kirjalle soundtrack? Useinhan kirjoissa henkilöt kuuntelevat musiikkia tai sitten lukija voi ajatella sitä tapahtumien taustalle. Tai, varsinkin, kirjoittaja voi niin tehdä.

Useimmat ihmiset, ainakin pateettisina teineinä, pohtivat, millaista musiikkia heistä kertovassa tai itsensä tähdittämässä elokuvassa olisi. Tässä ei ole mitään uutta. Itse muistaakseni ajattelin oman elokuvani alkavan Carmina Buranalla. Leffassa olisi myös Personal Jesus ja tietenkin Horse with no name.
Entäs kirjat? Niissä harjoitetaan ainakin ameriikassa jo tuotesijoitteluakin, miksei sitten biisien sijoittelua?

Sivulta 53:
****
Kohtaus oli vaivaannuttavan pitkä. Ajoin siinä autoa, maisemana oli rumaa pusikkoa ja mustia peltoja. Kohtauksen äänenä soi Enrique Iglesiaksen Tired of being sorry. Musiikki oli editoitu kaiken päälle. Puhuin välillä puhelimessa, mutta ilman ääntä. Kamera kuvasi maisemaa vain hetken kohtauksen alussa, sitten monta minuuttia kasvoihini, tai oikeastaan puolilähikuvaa. Olkapään liikkeestä näkyi, kun vaihdoin vaihdetta.
Mikä tämä musiikkivalinta oikein oli olevinaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti