tiistai 12. helmikuuta 2013

Sivulta 43: Onnen kätkijät


Ite puin -palstalla täällä Lilyssä Tiiti kirjoitti siitä, että onnellisuutta ei suomalaisittain mielellään saisi toitottaa. Kynttilä vakan alla ja niin pois päin.

Riitta Räty
kirjoitti sunnuntain Hesarissa kolumnin Intohimo on hyvä bisnes. Siinä kerrottiin jengistä, joka valitsee raadannan (yrittämisen) sen asian ympärillä, joka itseä oikeasti kiinnostaa. Viis siitä, onko se bisneksenä kaikkein parhain.

Kas tässä rakentamani aasinsilta näiden kahden kirjoituksen välille: minä itse ja tuhannet kaltaiseni freelancetoimittajat. Valitamme palkkioiden pienuudesta ja siitä, että työsuhteiset toimittajan hommat menevät meiltä ohi.

Se on totta, että keskiansiomme jäävät huikeasti jälkeen kuukausipalkkaisista kollegoistamme. Mutta se on vakava virhe, että useimmat freelancetoimittajat (ja -kuvaajat) muka haluaisivat palkkatyöhön. Omien satunnaisotantojeni perusteella useimmat eivät todellakaan halua. Olemme intohimoammatissamme (ks. Rädyn kolumni hs.fi), jonka suoloihin nimenomaan kuuluu se, ettei ole vakituista työpaikkaa. Vaan monia, kymmeniäkin, vakituisehkoja ja satunnaisia asiakkaita, toimeksiantoja. Itse en vaihtaisi tätä epävarmuuden sietämätöntä keveyttä mihinkään kuukausipalkkaan, maanantaipalavereihin ja kulunvalvontaan. Nyt saan, jos ehdin tehdä hommat alta pois, keskellä päivää katsella pandavideoita (okein, kuukausipalkkainenkin varmaan voi näin tehdä), käydä lenkillä, nukkua tai ottaa vaikka kännit. Voin myös pukeutua pyjamaan työpaikalla. Juttukeikan jälkeen voin jäädä pyörimään kaupungille. Voin myös jättää taakseni ikävän (heikosti maksavan, muuten vain hankalan) asiakkaan. Miten kuukausipalkkalainen voisi deletoida ankean esimiehensä menettämättä samalla koko työtään?

Minä, me freelancejournalistit, tykkäämme valitsemastamme, ei-aina-niin-taloudellisesti-kukoistavasta bisneksestä. Tyydymme ehkä rahalla mitattuna muita vähempään, mutta elämänlaadussa viemme voiton sitäkin suuremmalla marginaalilla. Se, kenelle tämä arjen arvaamattomuus, yrittäminen ja free as a bird -harhakuvitelma sopivat, uskoo todellakin näin. Ja kuinka tunnet, niin se on.

PS. Tämä itsetyytyväisyys ei kuitenkaan sulje pois sitä, että mieluusti meille pitäisi maksaa Journalistiliiton suosittaman palkkiotaulukon mukaisesti.
Sivulta 43:

****
Katsoin vedoksen vielä kerran. Sivu näytti hienolta. Se oli taustaltaan aivan valkoinen, ja teksti oli lehden logon oranssi.

Hyvä lukija! Tässä piti olla tilaajalahjasi. Lehtitalomme on päättänyt lopettaa tilaajalahjojen lähettämisen, koska tiedämme niiden vain pahentavan roinaähkyä, josta suurin osa meistä kärsii. Olemme lahjoittaneet tilaajakrääsästä säästyneet rahat Luonnonturvasäätiölle, rauhoitettavan metsän ostoon Suomesta.
Lukitsin sivun ja laitoin vielä muistiinpanolehdelle kommentin, että liimatippa ja pussitus jätetään pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti