sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Sivulta 46: Miksi laiskottelusta tulee paha mieli ja räppärin pissainen pulkka


Miksi laiskana olemisesta tulee paska fiilis? Ainakin itselleni tulee. Mitä se luterilainen työmoraali tarkoittaa? Sitäkö, että television ääressä vietetyn illan jälkeen on tympeä olo? Ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Parjaan silloin itseäni: saamaton nahjus. Jos taas uurastaan lauantai-illan töiden parissa, teen itse ruisleipää tai siivoan vaatekomeron, kiillotan kilpeäni vielä pitkään. Saitpas aikaan, mikä sankari! Mahtavuutta.
Tiedän edellä kuvatun tapahtuvan aina, mutta silti valitsen joskus tietoisesti laiskana olon. Miksi? Tiedän, että jos nyt hoidan tämän kaksi kuukautta jäljessä olevan kirjanpidon, sujuu loppuiltakin iloisissa merkeissä. Silti valitsen toisin: pahan olon.

Olen (opiskelu)kavereideni naurun aihe, sillä kuljetan aina mukanani tehtävävihkoa. Siinä jokaisen päivän kohdalle kirjaan päivän aikana tehtävät (työ/opiskelu)hommat ja piirrän tehtävien perään tyhjän ruudun. Kun työ on tehty, tuottaa suunnatonta nautintoa vetää rasti ruutuun. Mitä Freudkin tällaisesta sanoisi?
Päätin ottaa oppia Reijo Mäestä ja rakentaa kirjastani taulukon. Mitä tapahtuu ja missä ja kenelle ja koska. Alla ote siitä - taulukko on vielä kovin kesken. En tiedä, onko tästä sitten apua. Tämä on nyt ote sivulta 46, koska lasken tämän taulukoinnin nyt tähän liuskojensuoltourakkaan kuuluvaksi:



PS. Ainakin taulukon tekeminen toi hyvän olon. Kenelleköhän minä näitä elämänsuorituksia oikein esitän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti