tiistai 26. helmikuuta 2013

Sivut 54 ja 55: Kirja, joka muutti elämäni




En uskonut koskaan tätä sanovani, mutta tämä kirja muutti elämäni. Tai ainakin vaikutti/vaikuttaa elämääni suuresti. Ihmeellinen kirja. Lisää tietoa kirjasta mm. tästä linkistä.

No joo, sain kirjan luettua loppuun vasta eilen (kolme iltaa siinä meni), mutta sen jälkeen olen herkeämättä suositellut tätä kirjaa kaikille. Ja arvaan, että kirjalla tulee olemaan muitakin vaikutuksia. Avautuukohan se, ellei ole hevosihminen? Tai vanhempi? Tai kiinnostunut luonnosta ja eläimistä? En tiedä, mutta kirjassa oli niin paljon tunnetta ja ahaa-elämyksiä tuottavia juttuja, että sitä voi suositella kaikille lifecoachingiin hurahtaneillekin. Ja myös meille perusrationalisteille.  En sano enempää, mutta lukekaa, lukekaa ihmeessä. (Jos joku kirjassa häiritsi niin käännöksen kirjoitusvirheet. Jos henkilö koko ajan ratsasastaa ja juo tetä, se alkaa rassata. Ehkä alkukielinen versio olisi parempi.)

Itse koin tänään jotain yhtä mystistä kuin kirjassa henkilöt kokivat usein. Olin hevoslenkillä ja olin juuri kiihdyttämässä jo ennestään reipasta vauhtia, kun huomasin, että hevosen alla roikkuu joku hihna löysällä. Ptruu! Pysäytin pollen ja menin katsastamaan tilanteen. Hevosen kärryt roikkuivat hevosen valjaissa kiinni enää ohkaisella, viittä vaille auenneella hihnalla. Ehkä noin sekuntin päästä kärryt olisivat pudonneet, ja katastrofi olisi ollut valmis. Minulla oli pieni lapsikin kyydissä.  Hevosihmiset tietävät, miten voi käydä, jos aisat irtoavat siloista, potkuremmi jää kuitenkin kiinni, ja ohjat kuskin käteen. Ja te muut: ette halua edes ajatella.

Miten osasin pysäyttää juuri oikealla hetkellä?

Hevonen seisoi kuin puujumala sen kymmenminuuttisen, kun korjasin valjastuksen takaisin. Lapsi istui kärryissä laulaen Risto Räppääjän Elämä on niin vaikeaa -kappaletta. Tästä minuutin päästä mutkan takaa tuli vastaan tukkirekka.

Sivuilta 54 - 55:
****
Kun lähdin Naakasta ensimmäisen kerran, tein jotain, mitä en mielelläni muista. Muistelen silti. Saan siitä jonkinlaista itseinhon voimistamaa uhmaa. Noinkin syvältä olen päässyt ylös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti