sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sivu 59: Kellonaika, jolloin kannattaa takoa


Olen aamuvirkku. Työtehoni on parhaimmillaan klo 07 - 11 välillä. Siihen saumaan kannattaa ajoittaa jutun kirjoittaminen ja mieluusti myös kirjan. Ei jää paljoa tehokasta peliaikaa. Muut ajat suoriudun kyllä yksinkertaisista, ei-keskittymistä-vaativista tehtävistä ja sosiaalisista vuorovaikutustilanteista (eli juttukeikosta). (Laadukkaaseen) kirjoittamiseen tarvitsen ajan 07 - 11.
Viime aikoina olen iltaisin lukenut Anja Snellmanin Parvekejumalia. Sehän on hyvä kirja, mutta kirjan lyhyet kappaleet ja aikahyppelyt vaivaavat. Kirjan jokaisessa luvussa on alussa maininta esim. "Helsinki, joulukuu 2008." Se on ihan ok, mutta kun melkein joka kappaleessa on sama tai aivan vähän muuttunut aika. Plaraan aina sivuja takaisinpäin nähdäkseni, oliko se edellinen nyt ennen tätä vai ei. Minulla on tunne, että ajankohtien seuraaminen palkitsee lukijan lopussa. Mutta hieman se häiritsee lukemista, tämä selailu. Olenhan tyhmimmilläni iltaisin.

Viikonloppuna hain useita erilaisia apurahoja. Kuten tekivät monet muutkin kollegani eli vapaat toimittajat. Monella on menossa tai haaveissa jokin kirja, jonka kirjoittamiseen tarvitaan aikaa. Aikaa saa (apu)rahalla. Eli jos saa apurahan, voi jättää töitä vähemmälle, ja kirjoittaa kirjaa. Tiedän, että moni freetoimittaja, joka uurastaa esikoiskirjansa (tai toisen, kolmannenkin) parissa, on valmis kituuttamaan hyvin pienellä rahalla. Kunhan saa tehdä sitä, mitä haluaa eli istua koneen ääressä ja takoa. Itsellänikin on menossa toinen, paljon vakavammin otettava, tietokirjaprojekti. Aika paljon puuhaa, kun aikaa on vuorokaudessa vain neljä tuntia.

Sivulta59:
****
Näin Timo oli kirjoittanut kriisistä MacGyverille. Saman kirjeen hän lähetti Päivälehteen, joka heitti Timon kirjeen kylähullun preivinä öömappiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti