maanantai 18. maaliskuuta 2013

Sivuilta 71 - 74: Kalsariasuisista hermoraunioista



Fyysinen työ pitää tolkun päässä.

Kirjailija, entinen STT:n toimittaja, Miina Supinen kuvailee media-alan freelancereita (hahmonsa, psykologi Leukaluun suulla) kalsariasuisiksi hermoraunioiksi, jotka suhtautuvat työhönsä ameebamaisesti eivätkä tiedä koska mennä nukkumaan (jotenkin noin se meni, torstain Hesarissa 14.3.) Osui täydelleen.

Olen itse nyt tilassa, jossa haluaisin kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta, mutta samalla iski melkoinen työsuma palavereineen (ameeba kun olen, teen välillä myös hanke- ja yritysviestintää). Vain palavereihin riisun pyjamani ja laitan ihmisvaatteet. Näin jopa unta siitä, että työpöytäni oli liian sotkuinen, että voisin jatkaa sen ääressä työskentelyä. Kaiken lisäksi kippasin pöytäni päälle homehtuneita heinäpaaleja ja lasilevyyn tuli halkeama. Heräsin aamuun heikkona ja ahdistuneena.

Yksi suosikkikirjailijoistani, Venla Hiidensalo, kirjoitti Facebookissa hienosti siitä, miltä tuntuu kun romaani alkaa valmistua. Se meni jotenkin näin: Tekstissä kaikki alkaa jähmettyä paikoilleen. Kuin jäätyvä järvi.
Oma romaanikäsikirjoitukseni sen sijaan muistuttaa Tyynenmeren muovipyörteen, parkanolaisen turvesuon, kierrätyskeskuksen löytölaarin ja poikamiehen jääkaapin sekoitusta. Jähmettymisestä ei tietoakaan.

Sivuilta 71 - 74:
****
Koetin keksiä ruotsalaisille jotain puuhaa, että saisin itse keskittyä boksien puhdistamiseen. Karsinan tyhjeneminen, kuivikelaatan halkeaminen pala palalta, oli yhtä tyydyttävää kuin Tetris. Työllä oli puhdistava ja parantava vaikutus.
Share

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti