lauantai 9. maaliskuuta 2013

Sivut 64 - 65: Mihin katosivat bestikset?




Jo päiväkoti-ikäiset tytöt leikkivät pareittain. Jos "bestis" on sairaana, pakka menee sekaisin ja se stressaa. 3-vuotiaat saattavat myös dissata toisiaan ja kiusata jättämällä porukan ulkopuolelle. Koulussa ja varsinkin yläluokilla on jokaisella tytöllä paras kaveri. Luottoystävä, jonka kanssa voi aina välitunnilla hengata. Tytöt eivät useinkaan vietä välitunteja isoissa lösseissä, kuten pojat. Bestiksen kanssa voi myös parhaimmillaan pukeutua identtisesti.

Mikään vakihommahan bestis ei ole. Se voi vaihtua eri ikäkausien ja asuinpaikkojen, opiskeluiden ja jopa työpaikkojen mukaan.

Mutta kolmekymppisellä, onko hänellä enää bestistä? Tai perheellisellä? Tuleeko puolisosta uusi paras kaveri? Kokemukseni mukaan ei tule, mutta hyvin monen mielestä ilmeisesti kyllä tulee. Naiset katoavat parisuhteeseen ja ryhtyvät puhumaan meistäMe emme enää juo kahvia, vaan teetä. Ei meillä mitään erityistä ole viikonloppuna. Me ei enää jakseta käydä ulkona.

Ja mitähän väärää tässä sitten on? En tiedä, ehkä ei tosiaankaan mitään. Hivenen hölmistyneen olon se jättää. Jotain on peruuttamattomasti kadonnut. Olisiko se 20 ikävuosi? Persoonallisuus? Minä?

Ylläolevasta nelikosta (kuva: addisonthomaswong.blogspot.com) vain Samantha jätti porukan pettämättä.

Sivuilta 64 - 65:
*****
Odotin tapaamisia aina innoissani. Silti jälkikäteen oli aina lyöty olo. Lyöty ei ehkä ollut oikea sana. Hölmistynyt, hämmästynyt kai enemmän. Kuin olisi hörpännyt kulauksen piimää, vaikka luuli että lasissa on maitoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti