keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Sivut 82 - 83: Sosiaalisesti heikkolahjaisen muotivinkit

Kiinnostava juttu tuli eteen Facebookin kautta eli tässä juttu siitä, arvostetaanko sosiaalisuutta liikaa. Itsestäni voin sanoa, että koska toimittajan ammatissa on oltava sosiaalinen, olen sitä. En luontojani, vaan opetellusti. Olen tiemmä onnistunut siinä aika hyvin, eli ei se nyt aivan vastentahtoinenkaan piirre ole. Haastateltavat eivät tajua, että olen introvertti.

Mutta aihe, josta oikeasti halusin avautua, on muoti. Ruma muoti. Vaikka tyylit vaihtuvat ja kaikki kukat saavat kukkia, eikö vaatteiden ja asusteiden tarkoitus peittämisen lisäksi ole se, että ne kaunistaisivat kantajaansa? Jos, niin miksi näkee seuraavaa:
* Pappavillatakit. Villatakkien malli etenkin yhdistettynä pillifarkkuihin tekee käyttäjästään persjalkaisen. Pappavillatakki siis pidentää ylävartaloa suhteettomasti. Ei sovi kellekään, ei edes sille Voice of Finlandin juontajalle.
* Kasvojen kokoon liian isot silmälasit. Miksi? Ne on vaan yksinkertaisesti rumat. Optikkojen kultaisessa käsikirjassakin sanotaan, että silmälasit eivät saa olla niin kookkaat, että ihmisen kulmakarvat jäävät lasien alle.
* Pillifarkut melkein kellään. Varsinkin miehillä on usein liian lihaksikkaat jalat pillifarkkuihin. Ilmiasu muistuttaa silloin hämmentävästi kaalimatoa. Miehistä vain Steven Tyler ja ehkä se amerikkalaisen poplaulajan Suomen-vävy voi käyttää onnistuneen tyylikkäästi pillifarkkuja.

Mutta. Muotia ja trendejä en voi ymmärtää, monet muut sen ilmeisesti tekevät. (Ja itsehän pukeudun nahkasomistein koristettuihin lumipesufarkkuihin,  Kiitos 1939 - 1942 -huppariin ja varsilenkkareihin. Pitäisin myös pikkuista nahkareppua ellei Sannaraipe olisi tehnyt siitä suosittua.)

Sivuilta 82 - 83:
****
Kun sika käänsi kasvonsa puoleeni se tuntui samalta kuin itse Jumala olisi valistanut minulle kasvonsa. Tunsin samaan aikaan suunnatonta häpeää, oivallusta, ymmärrystä ja suurinta rakkautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti