sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Hygieenisyystasoista eli kuinka en kaipaa nestesaippuaa enkä käsidesiä (Sivuilta 134 - 136)

Olen viime aikoina joutunut tilanteisiin, joissa olen ymmärtänyt henkilökohtaisen hygieniani tason ja yleisen puhtausvaatimukseni - esimerkiksi astioiden kohdalla - olevan jonkin verran erilainen kuin joillakuilla muilla. Pois se minusta, että liikkuisin pesemättömänä kaupungilla tai järsisin tupakantumppeja maasta. Kiillotan itseni aina kotoa poistuessani ja maasta päin syön vain itse viljelemääni. Mutta on totta ja todellisuuttani, että runsaasti lemmikki- ja kotieläimiä sisältävä osa-aikamaanviljelijän arkeni on likaista. Hiekkaa sängyssä, surunauhat kynsissä jne.

Suurin osa ihmisistä on täysin ylihygieenisiä (ja moniallergisia) ja itkevät turhasta. Tänään vieras kieltäytyi pesemästä käsiään, kun tarjolla oli vain palasaippuaa. Eräs tuttu puolestaan kertoi inhoten tyky-päivästä, jossa metsäretken jälkeen ei ollut käsidesiä tarjolla, piti vain tarttua likaisin käsin makkaratikkuun. 

Silti sama palasaippuaa kammoava porukka ahtaa sisäänsä lisäaineita ja muuta moskaa. Lätkii iholleen ja hieroo päänahkaansa myrkkyjä. Jokin tässä yhtälössä syöksee tuhoon.

(Vaikka elänkin kuten elän, tuntuu silti ilkeältä tajuta, ruokalautasen ollessa jo lähes tyhjä, että tämä astia oli niin puhtaankiiltävä siksi, että koira oli sen nuollut. Sellainen liman tuntu siinä sitten on.)

***********

Sivuilta 134 - 136:

Nappasin kärpäsen vessapaperin palaseen. Siitä jäi lautasen pohjalle verinen rantu. Timo luulisi sitä pian mustaherukaksi ja söisi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti