maanantai 6. toukokuuta 2013

Me klikkailevat typerykset (Sivulta 122)

Ote erään päivän työlistastani: *vie ravintolaan *vastaa e+j *kv juttu muutokset *mix kierrokselleX2 *suvi l vastaus *emmik/siuntio yhteys *vastaa maki *mhy yhteys *soita virkkuselle *mixt. faktat *skarp ja *meilaa ekol.

Juu vaikka raksitan tehtävälistaltani aina tehdyt jutut (minulla todella ON tehtävävihko: ruutuvihko johon listaan päivän työt ja niiden perään tyhjä ruutu, jonka sitten ruksitan kun tehtävä on tehty), pitkin päivää tulee lisää. Heti reagoitavaa. Ei voi odottaa. Helvetin Tärkeää.

Hesarissa oli Anu Järvensivun kolumni jossa hän valitteli työelämän olevan täynnä keskeytyksiä ja katkoksia, sähköisiä impulsseja, jotka saavat meidät odottamaaan aina seuraavaa impulsia pitkin vuorokautta. Se on siis tämä tuttu efekti, klikkailun kärsimätön pakko, jonka ikeessä nykyihminen paljolti on.

Kaikki tämä tekee meistä sekopäisiä. Jos nettisivu latautuu yli sekunnin, stressimme kasvaa hetkessä ja ahdistus myös. Kaupassa skannaamme hädissämme, mikä jono mahtaisi vetää parhaiten. Telkkariakaan emme osaa katsoa enää normitahdissa, välillä jääkaapilla käyden, vaan mainokset on kelattava pikapikaa pois. Tietokirjaa emme jaksa lukea, vaan avaamme wikipedian. Josta luemme kaksi ensimmäistä virkettä. Juoksemme aamukahvin kanssa läppärille, puolipukeissa: onko tullut meiliä? Kuka kavereista on kirjoittanut Facebookiin juovansa nyt kahvia?

Tein hiljan töitä ihmisen kanssa, joka oli raivostuttavan hidas. Joo-o, hän sanoi venyttäen. Odotas nyt elä hötkyile. Pannaampa se tuolleen, soppiiko? Hyvä siitä tulloo. Huomasin kärsimättömyyden elkeideni tulevan heti pintaan. Vääntelin käsiäni, hoin nopee-nopee ja kirjaimellisesti kuovin maata jaloillani. Mutta koska työtoverini oli se, jolla homma oli oikeasti hanskassa, jouduin taipumaan hänen tahtiinsa.
Illalla olin rennompi, varmempi ja tasaisempi. Työkin tuli valmiiksi. Tajusin myös ihailevani tätä kaveria. Olisinpa itse yhtä rauhallinen ja lunki, leppoisa mutta silti itsevarma ja pätevä.

Päivän päätteeksi kysyin, voinko kysyä jotain vaikka meilitse, jos tarvis. Soeta. Emmie siitä tietokoneesta niin. Ei ol sähköpostia, tavalline posti vuan.
I rest my case.

Sivulta 122:

****
Hän oli nimennyt koiransa Beslaniksi. Kuulemma Beslanin verilöylyn mukaan. En ollut aikoihin kuullut mitään niin mautonta. Eikä tämä edes aiheuttanut hymähtelyä. Toisin kuin se ravihevonen, jonka virallinen nimi oli Suomen Vapaussoturi. Ennätys 20,5 ke.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti