perjantai 7. kesäkuuta 2013

Miesten kanssa olemisesta (Sivuilta 152 - 155)

Toimittajan työssäni työparinani on usein valokuvaaja, mies. Vietän heidän kanssaan pitkiä yhteisiä hetkiä keikkapaikoille ajellessamme. Kerroin tässä eräänä päivänä kaverilleni, että juuri tulin keikalta "onneksi kuvaaja ajoi", sanoin. "Oliko hyvän näkönen? Olik sutinaa?"

Olik sutinaa? Emme edes olleet Annen ja Ellun kuvauksissa vaan ihan tavallisessa arjessa Vaasan torilla. Kaverilla myrkynvihreät crocsit ja tahmainen lapsi käsipuolessa. Siideri saati minkään muun sortin vapaus vain villinä visiona mielessä. Näin se kaverini silti kysyi ja tuijotti kysyvästi.

No. On ihmisiä, joiden mielestä mies ja nainen pakkautuneena alle metrin etäisyydelle toisistaan (auto/työpaikka) ajautuvat auttamatta seksiin. Siis jos paikalla ei ole muita ihmisiä esteinä. Olin muutama vuosi sitten projektissa, missä lähin työtoveri oli (esi)mies. Projektin loputtua hän pienessä sievässä, seurueessa, totesi ylpeillen, että meillä ei Mari Johannan kanssa koskaan, koko kesänä, ollu mitään. Hän piti tätä meriittinä, sillä useimmiten hän kuulemma piti vispilänkauppaa naisalaistensa kanssa. (Pitääkö yhtälö sisällään sen, että ne naisalaiset ovat tahdottomia objekteja? Mielestäni tämä herrasmies ei ollut niin vastustamaton, etteikö oma tahto naisilla enää pelaisi.)

Eikö tämä ole kummallista? Aivan kuin yläasteella. Jos tyttö seisoi pojan vieressä välitunnilla, he seurustelivat. Muissa merkeissä eivät tytöt ja pojat ota toisiinsa mitään kontaktia. Siispä kun istun parituntisen ajan autossa nuoren mieskuvaajan kanssa, poikkeamme automaattisesti jollain levähdyspaikalla kuksimassa. Se on ihmisen luonto? Ihanaa. Olispa pian keikka.

PS. Uusimmassa Nyt-liitteessä oli juttua survivalisteista. Heikäläisistä on juttua minunkin romaanikäsikirjoituksessani. Rautaa.

***********

Sivuilta 152 - 155:

Krisse kuulosti naisen nimeltä ja se oli Rautasen mielestä erittäin siisti ja suotuisa homma. Krissen kanssa ajossa olleessaan Rautanen mieluusti mainitsi tästä vaimolleen. Vaimo kihisi liemissään ajatellessaan kapeasääristä ensihoitaja Kristiinaa paksureitisen Rautasen vieressä. Varmasti yön tunteina olisi hiljaista ja rauhallista ja takana sänkykin valmiina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti