torstai 18. heinäkuuta 2013

Sukupolvikokemuksia? (Sivuilta 191 - 198)


Facebookissa on ryhmä, jossa 1980-luvulla lapsuutensa ja nuoruutensa eläneet ilakoivat kasariesineiden ääressä. Kuka muistaa tämän karkkipussin? Entä tämän leipäkoneen? Diskobändin?

C-kasettikin on kuulemma sukupolvikokemus. Ei oman aikansa tallennusväline, vaan jotain joka rakentaa identiteettiäni vielä nyt vuonna 2013. Minähän todella tiedän, mitä c-kasetilla ja lyijykynällä on tekemistä toisensa kanssa. Olen myös pyörittänyt kaverin puhelinnumeron ja saanut maustettua jogurttia pikkupikarissa ehkä kerran vuodessa. Markan irtokarkkipussi oli oikea jättisäkki ja limsaa juotiin 0,3 l pullo synttäreillä puoliksi sisaruksen kanssa.

Hmm. Yhdistääkö meitä 70-luvulla syntyneitä puute? Nykyään kaikki on niin ylenpalttista: limpsaa juodaan joka päivä, irtokarkkipussi painaa kilon, musiikkia saa rajattomasti netistä ja telkkaristakin tulee musavideoita eikä tartte odottaa viikon kohokohtaa,  Timo T.A. Mikkosen juontamaa Hittimittaria. Ja kännykänperkeleen ja somen ansiosta kaverit ovat tavoitettavissa kaiken aikaa ja kaikkialla. C-kasetti opetti myös kärsivällisyyttä: biisiä ei voinut noin vain vaihtaa seuraavaan. Puolen kelaaminen kesti minuutteja.

***

Sivuilta 191 - 198:

Ketsuppipurkki näytti tutulta. Tismalleen samanlainen kuin lapsuudessa. Sama homma karkkihyllyllä: nostalgiannälkäisille ammoisia merkkareita ja Raitatoffeeta. Nerokasta. Näin saadaan ihmiset ostamaan tavaraa, vaikka he oikeasti haluaisivat muistoja. Riitta nuuhki Anytime-merkkisiä meikkejä ja Elnettin hiuslakkaa. Koulun disko ja Markku lumipestyssä farkkutakissaan. 


Ennen vanhaan lapset viettivät samassa takissa ja farkuissa koko yläasteen. Varsilenkkarit vaihdettiin uusiin kun toisestakin irtosi pohja. Ei se merkki köyhyydestä ollut, mutta jostain, josta nyt ei näkynyt jälkeäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti