torstai 15. elokuuta 2013

Siksi elämäntaitobloggaajien hymistelyt ärsyttävät. (Sivuilta 217 - 223)



Ne bloggarit ja Facebook-päivittäjät (Te tiedätte, keitä Te olette), joiden anti on jotakuinkin tätä:

* Nauti jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeinen.
* Tee mitä haluat, koska life is so fucking short etc.
* Älä ajattele mikä sinua nyt ärsyttää, vaan sitä, mikä sinua tänään ilahduttaa.
* Rakasta itseäsi ja sitten muut rakastavat sinua (ja muuta etäisesti Jeesuksen Rakkauden kaksoiskäskystä ammentavaa).


Ne ärsyttävät. Pitkään olin sitä mieltä, että niin on, koska olen itse elämän lainalaisuudet tajuava inhorealisti. Ymmärrän, että kukan haistelu ja jonkun saatanan aarrekartan askartelu ei vät poista sitä tosiasiaa, että maailma hukkuu paskaan ja luonnonvarat kupataan tyhjiksi ja suurin osa ihmisistä on täysiä idiootteja, mutta niin ollen yleensä äärimmäisen lisääntymiskykyisiä. Nämä elämäntaitohymistelijät pakenevat mietelauseittensa taa tätä todellisuutta, psyykkaavat itsensä jollain positiivisuuskukasta uutetulla huumeella erinomaiseen, valheelliseen flow-tilaan.

Pitkällisen itse- ja maailmantutkistelun jälkeen on todettava, että olen ollut väärässä. Todennäköisesti moni näistä tyypeistä tajuaa vaikka mitä, toimiikin sen eteen, mutta sen lisäksi on niin älykäs, että on päättänyt olla pahoinpitelemättä itseään vuosikausien vitutusfiiliksellä ja itseriittoisella kyynisyydellä.

Sen vuoksi he ärsyttävät, koska itse en pysty samaan. Piru vie, tässä pehmenee/viisastuu/vanhenee kohta niin paljon, että tulee lainanneeksi pian jonkin elämäntaito-oppaan. Tai lukeneeksi Vastaisku ankeudelle -blogia.

Tämä EI POISTA sitä nykytilannetta: olen kroonisessa vitutusfiiliksessä ja itseriittoisen kyyninen.

PS. Kirjani biisilista kasvaa. Suuresti ihailemani sanoittaja Maija Vilkkumaa on pian julkaisemassa esikoiskirjansa ja olikos se niin, että siinä on jotain soundtrack-viritystä? Olisis aika rautaa julkaista yhtäaikaa kirja ja soundtrack  - onko sellaista tehty? Miettikää mikä lukukokemus. Aina kun kirjassa mainitaan joku biisi, lukija laittaisi sen soimaan.

****

Sivuilta 217 - 223:

Rauli levitti mielellään huhua, jonka mukaan läpäisimme luomutarkastuksen joka vuosi vain sen vuoksi, että minä annoin Pro Agrian tarkastajalle. Näytti hassulta, kun dokumentin musiikkina oli Aviciin Wake Me Up sen kohdan taustalla, jossa tarkastaja ja minä kävelimme hernepellon laitaa. Taustalla näkyi lato, kuin olisimme kävelleet kohti sitä. XXX ei ollut voinut saada käyttöoikeutta täle biisille, eikö se ole joku hittikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti