torstai 26. syyskuuta 2013

Huomenna se alkaa - pöytälaatikkokirjoittajien tsemppikerho

Pääsin sinne, eli tänne romaanipajaan. Ensimmäinen kokoontuminen on huomenna. Siitä saakka, kun sain tiedon kurssille hyväksymisestäni, en ole kirjoittanut riviäkään. Olen vain kieriskellyt ulkopuolisen hyväksynnän tuomassa hyvänolotunteessa. Niin ja töissä, sillä niitä on nyt riittänyt luovan työskentelyn haitaksi.

Olkoon tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kirjoitan kauneudenhoitoaiheesta, mutta tänään tulin ostaneeksi keisarin uudet vaatteet. Ja vielä 93 euron hintaan.

Juu: päätin huomisen romaanipajan kunniaksi harjata itseni edustuskuntoon. Menin kampaajalle aikomuksenani värjäyttää hiuksista juurikasvun pois. Parin tunnin päästä poistuin kampaajalta 93 euroa köyhempänä - ja entistä messevämmän juurikasvun kanssa. Se on nähkääs muodikas liukuväri, joka kuontaloani nyt somistaa. Se ei kuulkaas ole tyhmä joka pyytää, vaan minä olen.

PS. No mutta mitä mä paan PÄÄLLE?!? Miten kirjailijanalut pukeutuvat? Kokomustaan varmaan? Vai Pohjanmaalla kun ollaan: Pöyröö-paitoihin? (Tässä sitä siis jo mennään kohti ulkokultaisuutta, ennen kuin ensimmäinen romaani on edes valmiskaan.)

****

Romaanikäsikirjoitukseni tilasta 26.9.2013: eräs kirjan henkilö on ammatiltaan muusikko. Räppäri itse asiassa. Eräs sivuhenkilö puolestaan on melko sutki pelimies Helsingistä. Yksi on eläinlääkäri. Kaikilla henkilöillä on joku esikuva, joka ulkoisesti muistuttaa näitä henkilöitäni. Minun on pakko kuvitella henkilöille ulkonäkö tarkkaankin, jotta voin kertoa heidän edesottamuksistaan. Henkilöt eivät ole yksi yhteen, todellakaan (tuon eläinlääkärinkin habituksen esikuva on oikeasti eräs rakennustarkastaja), mutta naamataulunsa, ruumiinrakenteensa ja eleensä ovat samanlaisia. Yksi hahmoista vain on niin vastenmielinen, etten ole pystynyt kuvittelemaan hänen ulkonäköään. Hän on romaanikäsikirjoitukseni kasvoton mies. Saakohan edes Antti Tuuri hänen naamaansa manattua esiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti