torstai 12. syyskuuta 2013

Maija Vilkkumaa hätäili, minä en - 249 sivua ja aika panna ne järjestykseen


Onko kustantajilla kiire julkaista kirja, jonka kirjoittajalla on valmiiksi suurta julkisuusarvoa? Vai mistä syystä Maija Vilkkumaan vasta julkaistu kirja on niin sanotusti kesken? Kuten Suvi Ahola Hesarissa julkaistussa arvostelussaan kirjoittaa: "Nainen katolla sisältää sarjan kirjoitusharjoitelmia, joissa kuulee kaikuja kirjoittajan menneestä elämästä ja hartaan toiveen siitä, että peräkkäin pantuina ne muuttuisivat eheäksi tarinaksi ihmisen kasvusta. Niinhän ei käy."

Vilkkumaa on yksi suosikkisanoittajistani ja varmasti osaa kirjoittaa. Mistään missikirjoittaachiklittiä-jutusta ei ole kyse. Itse en ole Vilkkumaan Nainen katolla -erikoisromaania vielä saanut käsiini. Uskon, että tulen pitämään siitä. Uskon myös Aholan arvostelun osuvan oikeaan. Aholakin pitää kirjasta ja toteaa sen lupaavan hyvää jatkoa ajatellen. Sitä Vilkkkumaan seuraavaa.

"Selkeää juonta siinä ei ole, vaan kyse on henkilöiden erillisistä, osin risteävistä tarinoista." Noin Suvi Ahola sanoo Vilkkumaan kirjasta. Virke kouraisee vatsanpohjastani. Samalla tavalla voisi kuvailla omaa tekelettäni. Henkilöhahmoja, niiden risteäviä tarinoita ja tapahtumia on yllin kyllin. Nyt on aika hylätä liuska päivässä -vaatimus ja ryhtyä kokoamaan tarinaa ehjäksi.  En usko, että tuntemattomuudesta ponnistava esikoiskirjailija, hyväkään, saisi kustannustoimittajaa päästämään sormiensa läpi keskeneräistä tavaraa. Tuskin kokoelma hajanaisia stooreja saisi sitä kustannustoimittajaa liikehtimään muuanne kuin ö-mapin suuntaan.

****

Katkelma jostain kohtaa romaanikäsikirjoitustani:


Kannessa oli iskelmälaulajan hymyilevä kuva. Aaltoilevat kiharat olivat vaihtuneet kireisiin afrikkalaisletteihin. "Keniassa löysin itseni" laulaja julistaa. Liisa arvasi! Ihmiset, jotka viettävät pitkän loman Afrikassa, palaavat sieltä pikkulettipäisinä. Amerikan vaihto-oppilaat kulkevat jättimäiset collegepuserot yllään. Ranskan-matkaajat kopistelevat koroissaan ja tupakoivat. Mutta mitä vie emämaahansa somalinainen, Suomesta? Pukeutuuko Jyväskylän kansallispukuun tai edes crocseihin? Heikko itsetunto suomalaisilla on. Apinoivat aina muita. Herkästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti