tiistai 29. lokakuuta 2013

Ja mä nauroin niin

Ulla-Maija Paavilaisen tyylistä tykkään. Mikään muu ei häiritse kuin se, että häneltä tulee kirjoja kovin tiuhaan. Siinä on jotain yliluonnollista.

Mietin päivänä muutamana romaanihahmon rakentamista. Paavilaisen kirjassa Äkkilähtö on sivuhahmo Kalervo*, joka on rakennettu hyvin vähin elein, mutta jonka "tajuan" (englanniksi tämän voisi ilmaista selkeämmin. Eli I get it) todella hyvin. Kalervo kuvataan, että hänellä on juhlissa puku, jonka etuosa on jonkinsortin mokkaa, takaosa tavallista kangasta. Hänellä on tapana tokaista tyhmiin kohtiin jotain vielä typerämpää- Kuten vaikkapa suomenruotsalaisen tavatessaan Kalervo sanoo: Bästa tittare, paska kikkare. Minä niin tiedän ja tunnen tuon tyypin.

Hävettää, että lähetin Gummeruksen romaanikilpailuun hiomattoman timanttini. Olisihan sitä pitänyt jumpata enemmän. Olin eilen Romaanipajan etuoikeutettuna jäsenenä kuuntelemassa kirjailijoita Antti Tuuri ja Johanna Sinisalo. Kertoilivat meille aloitteilijoille omista kirjoittamistavoistaan. Tuli esille mm. sellainen asia, että esikoista kannattaa hioa ja viilata, koska ei ole kiire. Sitä ei kukaan odota. Ei kustannustoimittaja eikä yleisö. Itsehän hankin keinotekoisesti "odottajan" tuosta kilpailusta ja siksi sylkäisin ennen kuin ehdin kurlata tarpeeksi.

Eipä se mitään. Olen jo rientänyt pääni sisällä seuraavaan tarinaan. Nyt teen niin, että ellei (kun ei) kässärini pärjää kisassa, otan sen huolelliseen editointiin ja lähetän kustantamoihin. Siihen asti kirjoitan tätä toista aihettani, joka on jo muhinut pitkään. Olen myös tekemässä tietokirjaa eräästä aiheesta, ja sekin vaatii tunteja ja tunteja.

Romaanipajamme kirjailijaillassa tapahtui muuten sellainen välikohtaus että Hotakaisen Karikin olisi kateellinen. Aijai. Elämä vaan on herkullista.

* Korjattu Tarmo Kalervoksi, mutta itse asiassa en nyt muista oliko hahmo sittenkin Kullervo?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti