tiistai 22. lokakuuta 2013

Kyllä minäkin kiroilla osaan

Palaute. Tuo vaikean vastaanoton lajike.


Käyn siis Taiteen edistämiskeskuksen Pohjanmaan toimikunnan Romaanipajaa. Pajassa. Vaikka kymmenhenkisen pajaporukkamme ensimmäinen vartti olikin vaivaannuttava (meidän piti kirjoittaa etsintäkuulutus omasta itsestämme ja lukea se ääneen ja ainakin omani oli hipheijaa tekoreipas ja mukahumoristinen), siitä oli tie vain ylöspäin.

Paja on osoittautunut perin hyväksi. Sen myötä olen innostunut editoimaan käsikirjoitustani kiivaasti ja lisääkin olen kirjoittanut. Eilisessä tapaamisessa meidät laitettiin pienempiin ryhmiin ja saimme antaa palautetta toistemme teksteistä. Yhdessä palautteessa väitettiin, että romaanihahmoni kiroilu vaikuttaa epäuskottavalta. Tätä en tietenkään usko, sillä kyllä osaamme kiroilla, sekä minä että hahmoni. Juukeli sentäs.

Eräs pajamme henkilöistä ehdotti, että perustaisimme Facebook-ryhmän kurssin ajaksi. Toinen siihen, että kyseisen ryhmän nimeäminen pitää sitten harkita huolella.  Kyse on sentään tulevista kirjailijoista. Yleensä Pohjanmaalla nimeämiset (viestintätyöryhmien heiniä toki) ovat helppoa ja selvää pässinlihaa: valitaan vain joku mahdollisimman hyvin salmiakkikuvioihin ja helavöihin sopiva sana kuten komia, komiampi, reiru, pöyröö, lakeus, pohojammaa, lakia tai sitten se meille leimallisin eli dude. Aivan jännittää, mikä nimeksi lopulta tulee.

2 kommenttia:

  1. Unohrikkoo sää jo, notta siitä piti tulla Tulevien nobelistien ryhmä? Moon ainaski sitä mieltä, notta vaan se kelepaa.

    VastaaPoista
  2. No ainakin tuossa on pohjalaisille sopivaa uhoa riittämiin. Ja sitten kun lakeuksilla järjestetään kirjamessut, järjestävällä organisaatiolla (ja kirjallisuuden nobelisteilla) on jussipaidat yllään. Tilaisuuden suojelijana Ruutsonit.

    VastaaPoista