torstai 3. lokakuuta 2013

Lukemattomat luuserit

Vietin eilen hauskan ja lyhyeksi jääneen illan kirjallisten seuralaisten kanssa. Sain seurustella romaanikirjailijan ja runoilijan kanssa. On suloista bondata hengenheimolaistensa kanssa eli kirjoista kiinnostuneiden ihmisten. Me tiedämme ihan koko ajan, mitä toinen tarkoittaa vaahdotessaan jostain kirjasta. Omastaan tai toisten.

Joskus oikein ärsyttää, kun suosittelen kirjaa jollekin. Ja tämä vastaa ettei ehdi lukea nyt mitään tai kertoo pitävänsä enemmän dekkareista. Ärsyynnyn: miksei tuo tajua, että hänen parastaan tässä ajattelen. Sinun on pakko lukea tämä kirja tai et tajua mistään mitään koskaan! Olo on kärsimätön ja turhautunut. Eikö se tajua mitään?

Olin tänään kirjastossa, missä virkailija vihjasi ulos lähtiessäni asiasta joka saattaisi sinua kiinnostaa. Se oli tämä: kotipitäjässäni järjestettävä elokuvafestivaali saa vieraakseen - tadattadaa; ei pelkästään Tuomas Kyröä vaan lisäksi Kari Hotakaisen. O-ou, mistä virkailija tiesi että se minua saattaisi kiinnostaa?

Kiinnostaahan se. Tosin en koskaan ole ollut kirjailijatapaamisessa. Kerran olin kuuntelemassa kun Juha Itkonen kertoi Pressiklubilla... mikähän se aihe edes oli, en muista. Mutta että jokin fanityyppinen kirjailijatapaaminen. Mitä siellä tehdään? Vastustan henkilöpalvontaa enkä näe itseäni kyselemässä kirjailijoilta jotain "Mitä ajattelit kun kirjoitit Mielensäpahoittajaa?" En voi edes pyytää omistuskirjoitusta, sillä olen valitettavasti suuri lainastojen ystävä. En myöskään halua olla se surullinen hahmo, joka pöytälaatikkokirjailijan ominaisuudessa menee kertomaan näille palkituille herroille omasta tuhertamisestaan.

***
Oma projektini: Kirjassani on henkilö nimeltä Leino, joka on todella vastenmielinen. Silti huomaan kirjoittaneeni hänestä nyt niin paljon, että kaveri on kohta päähenkilö. Päähenkilööni olen vähän kyllästynyt. Ja Gummeruksen romaanikilpailun DL lähestyy. Ehdin varmaan kirjoittaa kässärini loppuun, kunhan aloitan kirjoittamisen än yy tee nyt, enkä nuku enkä syö enkä tee muuta kolmeen viikkoon.

Toiveikasta viikkoa muillekin!

5 kommenttia:

  1. Toiset ne rakastavat kirjoja, mutteivät oikeasti ehdi ja jaksa lukea. Vähän turhaa siinä vaiheessa kun yhtä lausetta saa tankata monta minuuttia ennen kuin menee perille - jos menee sittenkään. Toiveikkaasti lainataan kirjastosta uutuuksia ja sitten puolen vuoden päästä puhalletaan pölyt pois ja viedään lukemattomina tai ehkä juuri ja juuri aloitettuina takaisin...

    VastaaPoista
  2. Useimmilla se kiire ja ettei ehdi ovat tekosyitä sille että mieluummin katsoo televisiota. En viittaa tällä edelliseen kommentoijaan. Vaan omiin tuttuihini. Samoilla ihmisillä ei myös "ole aikaa" liikkua mutta on kuitenkin aikaa ahtaa sisäänsä ruokaa. Toki jos lukeminen on intohimo, se on toinen juttu, Monelle se vaan on pakkopullaa vaikka kuinka tietäisi että se tekisi hyvää.

    VastaaPoista
  3. Haa. Edellinen kommenti (anonyymi) kävi tässä omilla tunnareillani lisättynä, koska kävi tällainen juttu: anonyymi kommentoija meilasi ja valitti, että blogiani ei voi kommentoida nimettömänä. En ole huomannut sellaista, eli nyt kävin asetuksissa muuttamassa. Kuka vain voi kommentoida nyt. Kerkesin postata anonyymin kommentin tänne itse... nooo nyt hän pääsikin tekemään sen joten se tuosta. Ja tästä.

    VastaaPoista
  4. Se on kyllä kumma, kun ei ihmiset tajua ottaa vinkeistä vaaria (Gao Xingjianin Vaarin onkivapaa en ehkä ihan kenelle tahansa suosittelisi. On se sen verran kummallinen enkä oikein tainnut pitää siitä itsekään). Se on kyllä hienoa, kun joku sitten tajuaa omaa parastaan ja tarttuu suosittelemaani kirjaan. (Please Kill Mestä tuli työpaikalla pieni hitti, kun kaksi työkaveria luki ja innostui siitä. Taisi toinen lukea sen jopa kaksi kertaa.) Enpä ole itse sen parempi. Kyösti-kirjastonhoitaja taisi suositella Pakolainen ylittää jälkensä -kirjaa, mutta lukematta se on, kun en ole vielä kymmenessä vuodessa ehtinyt. Anteeksi vaan Kyösti! Jokaisen ihmisen pitäisi lukea Laurence Sternen Tristram Shandy.

    ps. Menköön nimettömänä, kun se kerran on mahdollista.

    VastaaPoista
  5. Kyllä minä tottelen, jos joku kehottaa pontevasti tarttumaan johonkin kirjaan. Harmi että yleensä en enää kotona muista, mistä kirjasta oli puhe.

    VastaaPoista