lauantai 23. marraskuuta 2013

Nauru kaunistaa kalmonkin

Tapasin maamme kulttuurisessa keskuksessa, Tampereella, blogini molemmat lukijat. Tästä innostuneena kirjoitan tämän postauksen, vaikka on lauantai ja saunailta.

Tuomas Kyrön Kunkku on erittäin hauska. Kirjassa kirjoitetaan koko maailmanhistoria aivan uudelleen ja intertekstuaalisuutta riittää. Se on mieleeni. Hymähtelen kirjaa lukiessani useassa kohtaa. Pahantahtoisuuteen perustuvaa hörinää herättää muunmuassa kirjan maalaama ruotsalaisuus. Kunkussa ruotsalaiset ovat
häviäjäkansaa, viinaanmeneviä itsemurhakandidaatteja, joiden kansallisen identiteetin johtotähtenä on miete:
Kukaan ei ole toista parempa vaan jokainen viereistään huonompa. Loistavaa!

Matkailin viikonvaihteessa siis junalla, jopa Tamperettakin etelämmäs, aina Mäntsälään asti. Junassa istuin korvat hörössä ja muistiinpanovälineet tanassa, salakuunnellen ihmisten juttuja. Varastaakseni siis ilmaisun, asian tai dialoginpätkän kirjaani, tätä tekeillä olevaa tai jotain toista, varten. Harmikseni ihmisillä oli melko tylsiä juttuja. En merkinnyt ylös mammojen juttelua Vain elämää -ohjelman uusista käänteistä enkä kahden teinin puhelinvertailua. Mutta tällainen puhelinkeskustelu kaikui Pendolinon käytävällä hyvin kovaäänisesti perjantaiaamuna noin kello 9. En pysty kuvittelemaan vastapuolen repliikkejä. Pystytkö sinä? Puhuja oli noin kolmekymppinen Movember-kampanjaan osallistuva normimies.
- Kohta lätty lätisee.
---
- No sitä että mä lyön sitä.
---
- Lapsivesi kuule meni jo.
---
- Juna jyskyttää vanhaa ystävää (laulaen.)
---
- Kasilta.
---
- Joo. En viitti mitää synnytyksiä kattella. En enää näin vanhana. Ihan riittävän hyvin mielessä edelliset kerrat. Hyi helvetti.
-
---Kiitti äiti. Mo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti