sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ei-rajoittuneet ihmiset ja kaason osa


Vielä muutama sivu jäljellä Laura Lähteenmäen vähän ahdistavaakin Kaaso-teosta. Kirjan nimestä ja kannestakin voisi päätellä, että tarjolla on kepeää komediaa, mutta eipä olekaan. Kiinnostava näkökulma, ja ehkä ensi kesän morsiamille sopiva lahjavinkki? Lähteenmäki on muuten ennen Kaasoa kirjoittanut kai pääasiassa lapsille ja nuorille, ellen aivan väärässä ole. Ihailtavaa genrestä toiseen siirtymistä.

Toinen Laura eli Laura Lennes kirjoitti Hesarin Nyt-liitteessä 18.1.2014 olevansa ei-rajoitteinen. Hän siis lupautuu kaikkeen, vaikkei ehtisi tai huvittaisi. Kolumnia lukiessa tuli heti mieleen Kaaso-kirjan Ilona. Sen lisäksi eräs toinenkin tuttu kasvo... nimittäin peilikuvani. Olen kärsinyt vakavasta ei-rajoittuneisuudesta jo vuosia, mutta Lennesin tavoin en ole saanut vaivaani hoitoa saati sympatiaa. Päinvastoin, kaikki pyrinnöt murtautua sairauden ikeestä palkitaan järkytyksensekaisilla henkäyksillä. Kyllähän sun täytyy! Ei-rajoittuneisuus ei itsessään kuulostakaan pahalta, mutta sivuoireina ja jälkitauteina esiintyy usein päänsärkyä, verenpaineen nousua, stressiä, unettomuutta ja alkoholismia.

Eilen oli pienen, mutta laadukkaan kirjoittajaporukkamme tapaaminen. Treffaamme siis kerran kuussa. Paitsi että tarkoituksena on antaa palautetta toistemme romaanikäsikirjoituksista/novelleista, askaroimme myös yhteisen kirjaprojektin kanssa. Ja toisin kuin romaanikäsikirjoituksellani, tällä yhteiskirjalla on valoisa tulevaisuus eli kirja todella ilmestyy kansiin! Toivottavasti voin kertoa siitä pian tarkemmin.

****

Romaanikäsikirjoitukseni on saanut muutaman lisäsivun. Esim. tällaista:

Hän katseli oven raosta pitkään. Tytön hartiat hytkyivät kuin itkevän. Tyttö jynssäsi vaatteitaan saippuavedessä tarmokkaasti. Tietenkin se kehittäisi pian jonkin pakko-oireen, hankaisi rystysensä verille tai muuta vastaavaa. Eikö vain vesi olekin jo värjääntynyt vaaleanpunaiseksi? Perhonen työnsi oven auki, se narahti paukahtaen.

2 kommenttia: