maanantai 13. tammikuuta 2014

Sehän on taas yksi Facebook-kirja


Kun kirjailija oikein haluaa kertoa olevansa ajassa, hän sotkee tarinaan Twitterin ja Facebookin, blogit ja Pinterestin. Eikä siinä, minäkin luen mielelläni aikalaisromaaneja. Facebook-päivitysten käyttäminen kirjan tarinan eteenpäinviejänä/selittäjänä/dialogina jopa on ihan tehokasta. Ainakin minulle, sillä olen Melanie Gideonin Vaimo 22 -romaani päähenkilö Alicen tapaan ahkera somettaja.

Vähän hömppää tämä amerikkalaiskirja taisi silti olla. Varsinkin kun keksin "yllättävän" loppuratkaisun jo kansilievettä lukiessani.

Mikä häiritsi myös, on kirjan scifiä ennakoiva nimi. Ja se, että vaikka kirja on kirjoitettu vuonna 2012 ja siinä hivellään älypuhelimia ja pelataan kuvien paikannustiedoilla, henkilöiden mielestä termi IRL oli uusinta uutta. Lol.


Kirjoitan, minkä kirjoitan edelleen. Työn (ei vaan huvin!) alla kaksi kässäriä. Ote raakileemmasta:
***

Hirvosen lapsi oli jotenkin vammainen. Kerran saunassa Hirvonen oli avautunut, että oli raksinut adoptiolomakkeeseen, että lapsen on oltava terve. Vaimo oli vaihtanut lomakkeet. Nyt Hirvosilla haisi aina sellaiselta lämpimältä jauhelihasoseelta. Avannepussi rapisi ja loiskui, kun kersa leikki olohuoneen lattialla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti