torstai 13. helmikuuta 2014

Nyt lyyti kirj... Eiku story of my life

Lounasteet meinasin hotkaista henkitorveen, kun näin Hesarissa tämän mainoksen. Aikooko eukko tekaista puudelistaan takin?

On se hienoa, miten voi aina syyttää muita ihmisiä ja olosuhteita omasta saamattomuudestaan. Kuten nytkin. Sain pitkästä aikaa työpöydän puhtaahkoksi ja aikaa keskittyä romaanikäsikirjoitukseni editoimiseen. Luin sitä monta lukua ja hykertelin - hemmetin hyvä tarinahan se on, ja mainiosti kirjoitettu. Mutta kuten elämässäni käy aina, kävi nytkin.

Joka kerta, kun on seesteisempi hetki, jolloin ehdin tehdä rästihommia ja ikuisuusprojekteja pois alta, tulee eteen jokin akuutti asia. Jokin kiireinen jutunteko tai kuvatekstien tekeminen tai puoli vuotta sitten kirjoitetun jutun päivittäminen, kun sen julkaisuaika jossain lehdessä on viimein käsillä. Niin nytkin! Prkl.

***
Eihän tämä mitään editointia kaipaa, kirjoittaja mietti tätä lukiessaan:


Blogini kommenttiosio oli täyttynyt heti. Vilkaisen uusinta, ensimmäiseen postaukseen tullutta kommenttia. Se oli tullut pari päivää sitten. Asia siis kiinnostaa yhä. "Mitä pahaa tilaajat on sulle tehneet kun eväsit tilaajalahjan? Meillä tyttö odotti kuin kuuta nousevaa sitä Burberryn hiuspantaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti