maanantai 17. maaliskuuta 2014

Allekirjoitin kustannussopimuksen. Ja toisenkin.


Noh noh, en ole saanut sopparia romaanini julkaisemiseksi - Gummeruksen osaltani epäonnistuneen kisan jälkeen en ole sitä minnekään vielä tarjonnutkaan. Sen sijaan olen erilaisissa työryhmissä tekemässä kahta erilaista tieto/taidekirjaa, joten soppareita on tullut allekirjoiteltua. Ja maljoja kohoteltua. Syksyllä saan tituleerara itseäni kirjailijaksi. Tai viimeistään ensi keväänä, kun toinenkin kirja ilmestyy.

Onneksi en ollut näkemässä sitä hetkeä, kun nöyristelevä asentoni kustantajan luona muuttui jörndonnermaiseksi takakenoksi. Se tapahtui siinä vaiheessa, kun tajusin että eteeni todella läväytettiin paperi allekirjoitettavaksi. Kynäkin ilmestyi käteen. Tunne oli jotain sellaista kuin rockrockrock ja jauzaa!

Sen verran kerron, että näissä kirjoissa tärkeitä ovat mm. Annika Bengtzon (Liza Marklundin dekkarihahmo) ja rakettiuuni. Olen selvästikin Tärkeiden Asioiden äärellä, kuten aina. Toisen kirjan tiimoilta (tämän syksyllä ilmestyvän) on myös käyty mittavia keskusteluita aiheesta: Mitä mä paan julkkareihin päälle?

Iltalukemisena on ollut jälleen kotimaista chick-litiä. Laura Paloheimon Klaukkala (Otava 2012). Ihan viihdyttävää parissa illassa luettavaa tarinaa, vaikka koin tyhmyyden hetkiä, kun en pysynyt aina perässä juonenkäänteissä ja eteen marssitettavissa henkilöhahmoissa.

Oma romaanikässärini ei sekään nuku, vaan haittaa jokapäiväisiä toimiani huutelemalla ja vaatimalla editointia ja pääsyä kustannustoimittajien ruuduille. Joku kustannustoimittaja tälläkin hetkellä odottaa, milloin se täydellinen käsikirjoitus lävähtää eteen. Joku Mari Johanna on kirjoittanut... katotaas... ei helv... tää on sairaan hyvä. Äkkiä, onko tässä sen puhelinnumeroa, nopeesti ennen kuin joku muu nappaa tän helmen!

2 kommenttia:

  1. Täällä toinen vaatteillahermoilija nauroi heleästi luettuaan postauksesi. Onnea kahdelle sopparille!

    VastaaPoista