maanantai 3. maaliskuuta 2014

Lundqvist Eveliina: Salainen päiväkirja eläintiloilta


Kuvan lehmä ei liity juttuun.

Eveliina Lundqvistin juuri julkaistu kirja Salainen päiväkirja eläintiloilta (Into 2014) on kiinnostavaa ja ahdistavaakin luettavaa. Kun kirja on nyt ilmestynyt, se on samalla saanut monelta karvat pystyyn. Nimittäin maataloustuottajilta, tuotantoeläinten pitäjiltä - joita tympii, kun heidän toimintaansa parjataan ja leimataan kirjassa. Kirjan idea nimittäin on se, että eläintensuojelija ja vegaani Lundqvist "soluttautuu" eläintenhoitajakouluun ja pääsee harjoittelijan roolissa useille tuotantotiloille. Näkemään niiden arkea.

Tuo arki osoittautuu toisenlaiseksi kuin Valion ja Atrian ja muiden ruokajättien mainoksissa. Kirjassa kuvataan pääasiassa eläinten huonoa kohtelua. Ja kirjoittaja pohtii eläintuotannon oikeutusta ylipäätään. Ja sitä, miten eläimen hätään ja tuskaan turtuu, kun sitä näkee joka päivä. Erittäin kiinnostavia ovat Lundqvistin kokemukset siitä, miten koko "järjestelmä" alan opetuksesta, edunvalvonnasta ja markkinoinnista lähtien vetävät yhtä köyttä. Eikä se aina ole kovin ruusuista luettavaa.

Kirjan esipuheessa Lundqvist muistuttaa, että kirjassa esiintyvät kuvailut ja näkemykset ovat hänen omiaan. Hän sanoo, että jonkun toisen silmin tarkasteltuna asiat voivat näyttää toisenlaisilta. Hän siis rehellisesti sekä esipuheessa että kautta koko kirjan muistuttaa omasta vegaaniudestaan ja siitä, että hän ei hyväksy eläinten kasvattamista ruuaksi.

On varmaa, että kirjan sisältö tekee joillekin vääryyttä. Ja raivostuttaa. Mutta on hyvä, että tämä kirja on olemassa. Kuulostaa vähän sössötykseltä, mutta mielestäni on aina hyvä, että näistä asioista keskustellaan. Ihmiset ovat kovin vieraantuneita eläintuotannosta (vaikka eläimiä syövätkin) ja ottavat todesta, kun lehdessä siipikarja-alan tai sikatuotannon edunvalvoja sanoo, että "Meillä Suomessa on Euroopan parhaiten voivat eläimet". Kirja tuo uutta tietoa myös meille asiasta jotain tietäville. Esimerkiksi Lundqvist kuvailee pikkupossujen kastraatiossa nykyään pakollisen kivunlievityksen käytäntöjä sellaisiksi, että kivunlievitystä ei käytännössä edelleenkään ole. Tämä "hyvinvointisäädös" toteutuu siis vain paperilla. Silloinhan se on olemassa... vai mitä possut?

Lundqvistia on jo parjattu piipertäjäksi ja kettutytöksi, joka ei tiedä mistään mitään. Minun mielestäni kirjasta paistaa hyvin se, että kyllä hän tietää. Ja osaa kyseenalaistaa. Tämä ei ole mikään kevyt kirja.

Valitettavaa on, jos kirja heittää varjon niiden tilojen päälle, joissa eläimet voivat hyvin ja joilla huolehditaan sairaista ja vaivaisista asianmukaisesti aina eikä vain silloin kun se on taloudellisesti kannattavaa (tuo sanapari toistuu kirjassa usein). Olen nähnyt paljon hyviä tiloja, pieniä ja isompia. Toivotaan, että kirjan tuoman julkisuuden myötä näillä hyvillä tiloilla, tilanpitäjillä, olisi tilaisuus röyhistää rintaansa ja nousta esiin: me teemme tämän hyvin.

3 kommenttia:

  1. Totta puhut. Haluan kyllä itse lukea tuon kirjan ja perehtyä ko. aiheeseen muutenkin paremmin. Tiedän harmittavan.

    VastaaPoista
  2. Kirjailija avasi näköjään juuri blogin kirjan jälkimainingeissa:
    http://paivakirjaelaintiloilta.wordpress.com/2014/03/17/potkutjalyonnit/

    VastaaPoista