keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Insinööri kirjoittaa


En ole insinööriluonne, joskaan en täysi taiteilijasielukaan. Jälkimmäisestä todisteena vuosikausia jatkunut tapani pitää ruutuvihossa tehtävälistoja. Laitan jokaisen tehtävä perään tyhjän loodan, johon vedän suurieleisesti rastin, kun tehtävä on suoritettu. Ah sitä tunnetta, kun illalla katson Minni Hiiri -vihkoni viimeistä sivua ja näen rastitetut ruudut.

Tarvitsen listoja, koska muuten unohdun katsomaan Maailmanlopun odottajia (Jim-kanava) tai Supernannya (Liv).

Koska ruuhkavuoteni ovat huipussaan, tarvitaan Minni Hiirtäkin järeämmät aseet. Rakensin laskentataulukkoon Projektisuunnitelman. Tehtyjen asioiden punaisten solujen muuttaminen vihreiksi on yhtä tyydyttävää kuin vihon rastiminen.
(Miten tässä saksalaistyyppisessä työkulttuurissa voisi muka taidetta syntyä?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti