keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Miksi uusi vanhenee niin nopeasti, mutta vanha vain paranee?

Lueskelen iltaisin Matkalaukkumorsiameksi käännettyä Kajsa Ingemarssonin kirjaa - alkuperäisnimi on På det fjärde ska det ske, siksi käännös on mielestäni huono.

Kirjakäännös on vuodelta 2003. Huomaan, miten pienet ajankuva-yksityiskohdat tuntuvat hassuilta ja jopa epäuskottavilta, vaikka kuinka tajuan että luen kirjaa vuonna 2014. Ihmisillä on kiinteitä puhelimia kotonaan, ja Etelä-Afrikasta ystävä lähettää käsinkirjoitetun kirjeen. Sentään ollaan jo 2000-luvun puolella. Tulee tuntu, että Ingemarsson on kirjoittanut kirjaa 90-luvulla.

Taas erittäin ajankohtaiset ja tuoreet ajankuva-kirjat sisältävät twiittejä ja Facebook-statuksia, tekstareita ja deittiprofiileja. Omassakin käsikirjoituksessani niitä on, mutta melko vähän. Pelkään, että jos kirja on liian tässä ajassa, se ei kestä.

Hassusti ajateltu? Kestäväthän vanhatkin kirjat aikaa, vaikka niissä sytytellään öljylamppuja ja käynnistetään autot kammella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti